Ensikosketukseni internetiin
Vesa Linja-aho kirjoitti blogiinsa muistelman ensikosketuksistaan internetiin. Moni juttu kuulosti meikäläisen korvaan tutulta. Ehkä siksi, että Vesa ja minä olemme suurinpiirtein samanikäisiä ja kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eli lähtökohdat internetiin tutustumiselle 90-luvun puolenvälin tienoilla olivat samankaltaiset.
En nyt ihan tarkkaan muista, koska ensimmäisen kerran kuulin internetistä. Saattoi olla 1993 tai 1994, joka tapauksessa vielä ala-asteella ollessani. Muistan kuitenkin jollakin tasolla ymmärtäneenä tuolloin, mikä Internet (joka silloin kirjoitettiin isolla kirjaimella) oli. Ensimmäinen varsinainen käyttökokemus tapahtui tuosta muutama vuosi eteenpäin. Ekan pc-tietokoneeni sain muistaakseni jouluna 1996 ja modeemin varmaankin 1997, eli sitä ennen ei ainakaan kotoa ollut internetiin asiaa. Tallensin kuitenkin jo ennakkoon selaimen kirjanmerkkeihin valmiiksi osoitteita maastopyörä- ja tietokoneaiheisille nettisivuille.
Mieleeni on painunut myös joku reissu Tampere-taloon jo ennen kuin kotoa oli mahdollista surffailla. Tapahtuman nimi muistaakseni oli Koti- ja Internet-messut tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa siellä pääsi nettiin. Pieni ongelma oli se, että en oikeastaan tiennyt juuri mitään nettisivuja. Mikrobitin ja MBnetin nettisivut taisivat olla niitä harvoja, eikä niilläkään siihen aikaan ihan hirveästi sisältöä ollut. Www-sivujen lisäksi messuilla tuli kokeiltua irkkaamista. Muistaakseni kaverin kanssa läheteltiin enimmäkseen yksityisviestejä toisille käyttäjille, kun ei oikein tajuttu, että se varsinainen idea oli jutella isomman porukan kesken keskustelukanavilla. Mutta silti oli hämmästyttävä tunne miettiä, että tyyppi jonka kassa kirjoiteltiin oli Australiassa ja toinen mokoma Norjassa.
Toinen muistoni alkuaikojen netinkäytöstä ei liity itseeni, vaan yhden kaverin edesottamuksiin. Tuo kaveri oli kotoisin samasta maalaiskunnasta kuin minäkin, mutta kävi lukiota Helsingistä. Ja siellähän tietysti oli kertaluokkaa paremmat yhteydet kuin meillä korvessa. Tuo tyyppi sai aikaan pienimuotoisen selkkauksen, kun lähetti kerran toiselle kaverille noin 20 megatavun edestä tiedostoja sähköpostin liitteenä. Parikymmentä megaa oli siihen aikaan aivan järjettömän iso setti sähköpostilla siirrettäväksi. Ei sähköpostilaatikoiden kokokaan ollut ainakaan paljoa isompi. Joka tapauksessa hitaiden yhteyksien takana ollut kaveri yritti ladata sähköpostin liitteitä epätoivoisesti yön yli, mutta sekään ei onnistunut. Koko perheen sähköposti oli täysin jumissa, ja se lähti toimimaan vasta, kun internet-palveluntarjoaja Scifin ylläpito poisti jumituksen aiheuttaneet tiedostot suoraan sähköpostipalvelimelta. Tapaus päätyi kuulemma Scifin omien nettisivujen tiedotteisiin asti.
BBS-purkkeja en käytännössä yhtään käyttänyt; MBnet taisi olla ainoa, ja sekään ei puhelinlaskujen takia mitenkään aktiivisessa käytössä ollut. Tuohon aikaan vartin soitto MBnetiin oli jo perhanan pitkä. Usein harmitti, kun olisin halunnut ladata jonkun tiedoston, mutta se oli niin iso, että lataamiseen olisi mennyt ainakin puoli tuntia. Ihan niin pitkään en kehdannut pitää linjaa auki kerralla. Enimmäkseen siis latailin pienehköjä demoja ja tracker-musiikkitiedostoja. Ensimmäisen modeemini tiedonsiirtonopeus oli 33,6 kilobittiä sekunnissa. Jossain vaiheessa se vaihtui 56-kilobittiseksi, joka nopeutti internetin käyttöä ihan tuntuvasti.
Ensimmäisen sähköpostiosoitteeni hankin monen muun tapaan Hotmailista. Sitä ennen käytin parin kaverin kanssa viestittelyyn MBnetin sisäistä postitoimintoa. Mihinkään isomman porukan julkisiin keskusteluihin en tolkuttoman ujouteni takia osallistunut.
Oma netinkäyttöni siis koostui alkuaikoina tuollaisista lyhyistä sessioista ehkä kerran tai kaksi päivässä. Erään kaverin kotona oli ISDN-yhteys, ja sen nopeus hämmästytti aina, kun kaverilla kävin. Jatkuvasti päällä olevasta yhteydestä käytettiin 90-luvun lopulla erikoisnimeä kiinteä internet-yhteys, ja se oli harvojen herkkua. Toki kouluilla ja muilla vastaavilla laitoksilla sellaisia oli käytössä.
Netinkäyttöni lisääntyi merkittävästi vasta vuosituhannen taitteen jälkeen, kun vuonna 2001 muutin Tampereelle opiskelemaan. Silloin ei edes opiskelijakämpässäni ollut aluksi nettiyhteyttä, vaan sain sen vasta joskus vuoden 2002 tai 2003 aikana. Sitä ennen ei auttanut muu kuin käydä kilometrin päässä koulun (Tampereen Ammattikorkeakoulu) koneilla istumassa. Maalle ADSL-tekniikalla toimiva kiinteä nettiyhteys saatiin muistaakseni vasta vuonna 2004.