Kirjoitettu

Laiskuus on koodaajan suurin hyve

Mikä on kliseisin neuvo lapselle tai nuorelle tulevaisuuden työelämää varten?

“Muista sitten olla reipas ja ahkera.”

Paskat. Ainakin koodaajille laiskuus on lähetulkoon tärkein luonteenpiirre.

Ohjelmistojen tekeminen voi olla monimutkaista puuhaa. Tyypillisessä työpaikkailmoituksessa haetaan ihmistä, joka “pystyy omaksumaan monimutkaisia kokonaisuuksia nopeasti ja toimimaan tehokkaasti paineen alla”.

Sama suomeksi: “Meillä on ihan paska ja sotkuinen koodipohja, emmekä oikein pysty lunastamaan asiakkaalle antamiamme lupauksia. Nyt tarvitsemme jonkun korjaamaan tekemämme virheet mahdollisimman nopeasti.”

Vaikka ohjelmiston monimutkaisuus esitetään aina ikäänkuin ammattimaisen työn tunnusmerkkinä, on totuus se, että monimutkainen softa on huono softa.

Ohjelmisto voi olla laaja ja monipuolinen, mutta se ei saisi pääsääntöisesti koskaan olla monimutkainen.

Monimutkaisen koodin työstäminen on hidasta ja vaikeaa. Siitä ei juuri kukaan nauti, varsinkaan kun asiakasprojekteissa aikataulukin painaa usein päälle.

Entä miten alussa mainitsemani laiskuus liittyy tähän?

Laiska koodari pyrkii välttämään rasittavaa työtä – siis sellaista, jota monimutkaisen koodin parissa tyskentely usein on. Siksi hän pyrkii tekemään työstään helpompaa kehitämällä mahdollisimman yksinkertaista koodia. Sen sijaan että hän pyrkisi esittämään urheaa ja kärsimään spagettikoodin säätämisestä, hän yrittää kaikin mahdollisin keinoin tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisella tavalla.

Mielenkiintoinen seuraus tästä on se, että laiskuuden lopputulosena saadaan laadukasta koodia.

Yksinkertainen ohjelmisto on koodimäärältään monimutkaista pienempi. Mitä vähemmän koodia on, sitä vähemmän (tilastollisessa mielessä) on bugeja ja muita ongelmia. Mitä suppeampi ja yksinkertaisempi koodipohja on, sitä helpompi se on omaksua, ja sitä nopeammin uuden työntekijän perehdyttäminen sujuu. Tämä puolestaan tuo kustannussäästöjä.

Laiskat koodaajat ovat ohjelmistomaailman pelastajia.