Ohjelmistokehitys ja uusien asioiden opettelu

Ammatikorkeassa opetettiin, että ohjelmistokehitys ei ole sama asia kuin ohjelmointi, koska käytännössä suuri osa touhusta on speksaamista ja muuta oheissälää.

Omissa softissa speksauksen osuus on on aika kevyt, mutta uusien asioiden opetteluun menee aikaa sitäkin enemmän.

Ajatellaan vaikka tätä mun jälki.fi-projektia.

Jokunen vuosi sitten piti opetella tyhjästä, mistä saa maaston korkeusdataa ja miten Geotiff-tiedostot toimivat. Ja nyt hiljattain sama setti on ollut vektorikarttojen kanssa.

Empiiristen havaintojen perusteella ohjelmistotyöhön liittyvä asioiden opettelu menee kutakuinkin tämän kaavan mukaan:

• Ensin on aina hämmentynyttä päänraapimista.
• Sitten ravoisaa googlaamista ja sata tabia auki selaimessa eri tietolähteistä.
• Sitä seuraa ensimmäinen ahaa-vaihe, kun luulee tajuavansa jotain.
• Aika pian ahaa-vaiheen jälkeen tulee kiroamisvaihe, kun mikään ei toimi, vaikka tekee niinkuin internetissä lukee.

Jos olisi järkevä, pitäisi tuon kiroamisvaiheen alkaessa muutaman päivän taukoa ja antaisi ajatusten muhia rauhassa. Mutta usein tulee vain jatkettua pään hakkaamista seinään, kunnes koittaa vitutusvaihe. Sitten on jo pakko pitää taukoa.

Pakkolevon jälkeen langat aivoissa alkavat vihdoin yhdistyä, ja lopulta sitä huomaa oppineensa taas jotain uutta.