Satakunnan käräjäoikeus moraalin rajamailla

justice

Yle uutisoi 19.5.2015, että Satakunnan käräjäoikeus on vapauttanut pyöräilijään törmänneen autoilijan syytteistä. Viime heinäkuussa sattuneessa onnettomuudessa pyöräilijä sai surmansa, kun takaa tullut auto törmäsi häneen Vaasantiellä lähellä Poria.

Käräjäoikeuden mukaan syytteille ei ollut perusteita, koska todisteista ei voinut päätellä, ajoiko pyöräilijä reunaviivan väärällä puolella.

Anteeksi kuinka?

Kuolemantuottamuksen ja liikenneturvallisuuden vaarantamisen näkökulmasta ei pitäisi olla mitään halvatun merkitystä, missä kohtaa ajorataa pyöräilijä on onnettomuushetkellä ollut.

Tieliikennelaki ilmaisee asian melko selkeästi:

18§ Ohituskiellot

Ohittavan ajoneuvon kuljettajan on tarkoin varmistauduttava, ettei ohitus aiheuta vaaraa.

19§ Ohittajan ja ohitettavan keskinäiset velvollisuudet

Ohittajan on pidettävä turvallinen väli ohitettavan ajoneuvoon.

Tai sama suomennettuna:

Autoilija ei saa ajaa ohitettavan polkupyöräilijän päälle.

Järkeenkäypä syy syytteiden hylkäämiselle olisi ollut esimerkiksi se, että pyöräilijä on onnettomuushetkellä kääntynyt äkillisesti auton eteen. Ylen uutinen ei kuitenkaan anna ymmärtää, että näin olisi ollut. Tarkempi kuvaus onnettomuudesta selviäisi tietysti käräjäoikeuden pöytäkirjoista.

Nykyisten tietojen perusteella oikeuden päätös tuntuu täysin järjettömältä. Millä logiikalla pyöräilijän tappaminen autolla jyräämällä ei ole edes liikenneturvallisuuden vaarantamista?

 

Kuva: DonkeyHotey. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.

Myyjä ei ymmärtänyt ajan arvoa

Time is cash

Pankkiiriliikkeen myyjä soitti viime viikolla. Tarjolla oli tunnin ilmainen tuokio, jossa he neuvoisivat minua yrittäjän kaikenlaisiin pakkomaksuihin liittyen. Tai jotain sinnepäin.

En innostunut. Olen käytännössä yksinyrittäjä. YELit ynnä muut pitää maksaa joka tapauksessa. En ymmärtänyt myyjän puheista, mitä oikeastaan hyötyisin tapaamisestamme.

Myyjä oli sitkeää sorttia ja halusi soittaa vielä uudestaan. Puhelin soi tänään.

Tilanne ei oikeastaan ollut muuttunut mihinkään: myyjä kyseli vapaata aikaa kalenteristani ja minä kieltäydyin, koska en kokenut tarjouksesta olevan minulle mitään merkittävää hyötyä.

Sitten alkoi vänkäys:

”Mutta kun tämä olisi ihan ilmaista… tässä menisi vain tunti! Kyllä tässä olisi paljon hyödyllistä tietoa!”

Tarkemmin myyjäressu ei kuitenkaan osannut perustella, miksi minun kannattaisi uhrata aikaani heille. Päätin ehdottaa diiliä:

Suostuisin tunnin tapaamiseen, jos voisin ensin laskuttaa heiltä 500 euroa. Jos myöhemmin päätyisin ostamaan heidän palvelujaan, saisivat he laskuttaa saman summan takaisin normaalihinnan päälle.

Ehdotukseni ei miellyttänyt myyjää. Hänen äänensävynsä muuttui kertaheitolla kopeaksi. Aivan kuin olisin loukannut hänen edustamaansa pajaa ehdottamalla pientä vakuutta ajalleni.

Perustelut sille, miksi ehdotukseni ei käy, olivat kuin tuon edellisen vänkäyksen toisintoa:

”Siis mehän tässä tarjoamme ilmaista aikaa sinulle, eihän meidän siitä pidä maksaa!” … ”Kyse olisi vain tunnista.” … ”Me emme toimi näin!”

Myyjä ei selkeästi tuntunut käsittävän ajan arvoa. Itse tapaaminen olisi toki kestänyt vain tunnin. Kokonaisuudessaan riesa olisi ollut suurempi, koska muiden hommien keskeyttäminen tapaamisen ajaksi ja niihin palaaminen olisivat verottaneet tuntuvasti energiaa ja keskittymistä.

Eri asia tietty olisi ollut, jos myyjä olisi jo heti ensimmäisessä puhelussa osannut tarjota jotain todella mielenkiintoista. Silloin olisin voinutkin juosta heidän toimistolleen vaikka samantien.

En jäänyt pitämään tarkempaa luentoa tästä asiasta. Hän oli kuluttanut aikaani jo aivan tarpeeksi. Sanoin, etten ollut (edelleenkään) kiinnostunut heidän tarjouksestaan ja katkaisin puhelun.

 

Kuva: Gunnar Ries. Käytetty Creative Commons -lisenssillä.

Asiakastutkimuksia Lidlistä

Kauppalehti uutisoi viime lauantaina Lidlin suunnitelmista avata 40 – 50 uutta myymälää Suomeen. Myymälöiden sijainnilla tulee olemaan suuri merkitys, jotta ihmiset saadaan käymään niissä.

”Asiakastutkimusten mukaan suurin syy sille, etteivät asiakkaat tule Lidliin on se, etteivät myymälät ole kulkureittien varrella.”

Oman empiirisen tutkimukseni mukaan suurimmat syyt sille, miksi en itse käy Lidlissä, ovat

  1. käytäville rakennetaan kulkuesteitä laatikoilla ja rullakoilla, ja
  2. kassajonot ovat aina ihan helkutin pitkiä.

(Otanta: 1 Lidl Suomen Hervannasta)

Markkinointi on minun paimeneni

 

Markkinointi on minun paimeneni. 
Ei minulta mainoslauseita puutu.
Se vie minut liikevaihdon lähteille, 
se johtaa minut asiakkaiden ääreen, 
siellä saan töitä paiskia.
Se virvoittaa kassavirtani,
se ohjaa minua bisneksen tiellä
tarkoituksensa kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin kuolemanlaaksossa,
en pelkäisi verottajaa tai lamaa,
sillä markkinointi on minun kanssani.
Se suojelee minua sanomallaan,
johdattaa asiakkaita liikkeeseeni ostamaan.
Se luo minulle etulyöntiaseman
kilpailijoiden silmien eteen.
Se voitelee näyteikkunani kiinnostavilla tuotteilla,
ja minun kassani on oleva ylitsevuotavainen.

Sen hyvyys ja hyödyllisyys ympäröi bisnekseni,
kaikkina työpäivinä,
ja minä saan asua kauppani tiskin takana,
eläkepäiviini asti.